Helsingin kuvataidekoulun perinteinen Valokartano täytti torstaina 20.11.2025 Strömsin kartanon pihapiirin välkehtivällä valotaiteella. Lapsen oikeuksien päivää juhlistava tapahtuma järjestettiin jo 12. kerran, ja koko kartanon alue täyttyi iloisesta tohinasta, kun lapset, nuoret ja aikuiset saapuivat ihastelemaan oppilaiden taidetta.
“Tällaiset illat muistuttavat siitä, miksi kuvataidekasvatus on tärkeää. Lapset ja nuoret näyttävät taiteellista osaamistaan omilla ehdoillaan animaatioin, kuvin ja veistoksin ja saamme upeita taide-elämyksiä! Se on joka vuosi yhtä koskettavaa. Tänä vuonna saimme Valokartanoon myös Länsi-Helsingin musiikkiopiston oppilaiden sävellyksiä soimaan”, toteaa Helsingin kuvataidekoulun rehtori Mirka Kastinen.
Tämän vuoden näyttelyn teema Heijastuksia näkyi kartanon ikkunoihin heijastetuissa animaatioissa, puutarhan puihin ripustetuissa valoveistoksissa ja pihan poluilla hehkuvissa valohahmoissa. Oppilaiden työskentelyn tulokset olivat taitavia ja omaperäisiä – teokset leikittelivät varjoilla, väreillä ja liikkeellä tavalla, joka pysäytti tutkimaan ja tulkitsemaan valoa uudesta näkökulmasta.
Työpajat loivat ympärilleen kokeiluniloa ja leikkiä
Tapahtuman ohjelma houkutteli lapsia kokeilemaan itse valon mahdollisuuksia. Varjoteatteripajassa pääsi luomaan improvisoituja tarinoita kuvataidetunneilla valmistetuilla hahmoilla, jotka seikkailivat valomaisemassa herättäen yleisössä ihmetystä ja iloa. Piirtoheittimien ääressä syntyi puolestaan värien ja muotojen leikkiä, kun läpikuultavista geometrisistä paloista kootut hahmot projisoitiin isoon kokoon kartanon ikkunaan. UV-kasvomaalauspisteellä kävi kuhina koko illan ajan, ja pimeän tullen pihamaa täyttyi loistavista kasvoista.
Illan loppuhuipennuksena Maria Baric Companyn osallistava valonukketeatteriesitys Pegasos keräsi runsaasti yleisöä. Esityksen herkkä visuaalisuus, musiikki ja lasten mahdollisuus osallistua näytökseen liikkuen ja tanssien tekivät hetkestä maagisen. Valolla luodut hahmot liukuivat yleisön keskellä ottaen kontaktia lapsiin sekä kutsuen musiikin säestämään, satumaiseen kulkueeseen ja yhteiseen mustekalatanssiin.
Lämpöä glögin, tunnelman ja yhteisöllisyyden muodossa
Kahvila Nonparellin koju levitti pihalle lämpimien juomien tuoksun, ja DJ Velho piti huolen siitä, että tapahtuma-alueella säilyi lämminhenkinen tunnelma koko illan ajan. Musiikki yhdistyi valoteoksiin luoden valofestivaaliin iloisen ilmapiirin.
Apulaisrehtori Johanna Rapinoja kuvaa Valokartanoa joka vuosi yhteisön voimannäytteeksi: “Oppilaiden teokset syntyvät uteliaisuudella, huumorilla ja luovuudella. Kun ne saavat elää pimeässä marraskuun illassa ja ihmisten keskellä, taide muuttuu yhteiseksi kokemukseksi. Se on Valokartanon ydin.”
Tuttuun tapaan Valokartano toi marraskuun hämärään kaunista valoa ja yhteisöllisyyttä. Tapahtuma keräsi jälleen runsaasti osallistujia ja osoitti, kuinka tärkeää on antaa lapsille ja nuorille mahdollisuus tehdä taidetta, tulla nähdyksi ja kokea onnistumisen iloa.
Kiitos kaikille osallistujille, oppilaille, opettajille, vapaaehtoisille ja yhteistyökumppaneille!
