Kuva- ja mediataiteen opiskelun luovan prosessin eri vaiheet kasvattavat lapsissa ja nuorissa monia eri taitoja ja kyvykkyyksiä. Luovia prosesseja on erilaisia, mutta yhteistä on innostuksen, keskittymisen, epävarmuuden, onnistumisen ja oppimisen tilat. Epäonnistumista, epävarmuutta ja vaikeuksia pitää sietää – pitää oppia kärsivällisyyttä, kuten monissa oppilaiden vastauksissa todettiin. Keskittymisen oppiminen on myös entistä tarpeellisempi kyky digiaikakaudellamme. Luovan tilan edellytyksenä on myös turvallisuus – epäonnistumisen jälkeen yritetään uudestaan. Huomio on ideoissa ja yrittämisessä.
Taiteellisessa prosessissa tärkeää on myös sanallistaa ja käsitteellistää työskentelyä. Käsitteellinen kuvaus ei tietenkään voi tavoittaa kaikkia sävyjä, mutta se auttaa hahmottamaan kokonaisuutta ja hyväksymään vaikeudet ja ymmärtämään epäonnistumiset osaksi työskentelyä. Vaikeus voi olla alku uuteen näkökulmaan tai se voi olla merkki jättää työskentely tauolle.
Tauko on irtautuminen intensiivisestä työskentelystä. Se voi olla ratkaiseva hetki ja lepo kuormittavassa tilanteessa niin että mieli vapautuu ja antaa tiedostamattomalle vallan. Visuaalisen voi vaihtaa tuntoaistimisen tilaksi, kuulemisen makuaistimukseen. Voi kävellä metsässä, nähdä unia, keskustella, lukea ja levon jälkeen palata katsomaan, kokemaan, jatkamaan työtään.
Kuvataidekoulussa aluksi ideoidaan ja tutkitaan, havainnoidaan. Suunnan saatuaan oppilas ryhtyy luonnostelemaan, pohtimaan toteutusta, valitsemaan tekniikkaa. Työtä voi tehdä yksin, toisen kanssa tai ryhmänä. Yksin työskentely ryhmässä on merkittävä oppimisen tila. Huomaamatta, ryhmän erilaisia oppijoita seuraamalla, saa omaan työhönsä tiedostamattakin vaikutteita. Jos kyseessä on ryhmätyö sosiaalista kanssakäymistä on työn etenemisen suhteen pakko kehittää – on löydettävä keinoja olla yhteydessä toisiin ja löytää yhteinen taiteellinen näkemys. Erimielisyyksiä on ratkaistava ja kuunneltava mahdottomalta tuntuvia ehdotuksia.
Työskentelyssä usein alku on innostunutta ja omaa mielikuvaa tavoittelevaa – sen jälkeen tulevat vastoinkäymiset, uudet onnistumiset, sattumat. Työskentely saa uusia suuntia, kunnes koittaa hetki, jolloin työ on valmis – se ei enää vaivaa mieltä, ongelman asettelu on ratkaistu ja tekijä kokee työn merkityksen.
Prosessin jälkeen työt laitetaan esille – parhaimmassa tapauksessa näyttelyyn tai kotisivuille. Töitä katsellaan yhdessä oman ryhmän kesken ja ne dokumentoidaan Kuvamuistiin, Eepokseen. Kuvamuisti on kuvataidekoululaisen kuvallinen opiskeluportfolio, joka tarjoaa oppilaalle myös yksittäistä prosessia laajemman näkökulman omiin kasvun vuosiin. Työ asettuu erilaisiin konteksteihin – omaan henkilökohtaiseen ja vertaisryhmän prosessiin, yleisön koettavaksi sekä taidemaailmaan. Työn esille tuonti herättää erilaisia reaktioita, mielipiteitä ja kommentteja. Annetaan palautetta ja kritiikkiä puolin ja toisin.
On arvioinnin aika. Mitä tuli tehtyä? Minkälainen prosessi oli? Työskentelypäiväkirjaan on kenties kirjoitettu eri vaiheiden tunnelmia, ratkaisuja ja uusia alkuja sekä kuvattu vaihe vaiheelta kuvallista etenemistä. Tavoitteena on, että oppilaalle tulee käsitys luovan prosessin vaiheista yhdessä ja yksin – hän oppii näkemään kokonaisuuden, vuorovaikutteisen polun, jota pitkin kulkemalla uteliaalla mielellä oppii, löytää ja luo uutta.
11/2023 Mirka Kastinen